Adelepurjehdus

Nazaren uimaranta, satama taustalla aallonmurtajan takana.

Nazare

Suojaisa satama joka on auki aina. Helppo tulla myös pimeällä.

Satama on hieman kaupungin ulkopuolella mutta paikallinen bussi kulkee sataman ja kaupungin väliä monta kertaa päivässä.

Satamaan tullessa vanha Harbour Master oli laiturilla odottamassa ja osoitti paikan mihin mennä. Vanha englantilainen pariskunta vastaa satamasta. Vene kiinni ja sen jälkeen saimme infopaketin satamasta suomeksi. Paketissa oli myös bussin aikataulu ja kaupungin kartta. Ruotsalaiset saivat samanlaisen paketin mutta satamainfo oli heillä ruotsiksi. Vaikuttavaa palvelua.

Kävelimme illalla rannalle sataman lähellä mutta varoitettiin menemästä veteen virran takia.

Lapset hyppivät hiekkavalleilta ja juoksentelivat rannalla. Kävelyn jälkeen lasilliset CU@SEA:ssa ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna satamasta bussilla kaupunkiin ja turistijunakierrokselle ympäri kaupunkia ja myös kaupungin päälle. Hyvä kierros joka ulottui myös kaupungin ulkopuolelle ja saimme kuvan paikallisesta omakoti- ja kerrostaloasumisesta ainakin ulkoapäin katsottuna. Kierros kesti reilun tunnin valokuvaustaukoineen ja tuli takaisin keskustaan. Kävimme syömässä ja sen jälkeen rannalle uimaan eli ihan arkista puuhaa.

Nazaren satamassa on hyvä baari josta saa myös ruokaa. Kahdesti päivässä tuoretta leipää. Aina hymyilevä baarinpitäjä. Asiakaskunta koostuu lähinnä viereisen kalajalostamon työntekijöistä ja kalastajista. Hinnoissa ei ole turistilisää kuten Nazaren keskustassa.

Sao Martinhoa oli noin 5 mailin päässä Nazaresta. Ankkurilahti johon lähdimme Nazaresta. Kartta ja kirja näyttävät syvyydeksi alle metriä mutta lahti on ruopattu ja paljon syvempi. Saavuimme sakeassa sumussa sisään lahteen ja ankkuroimme.

Puolen päivän jälkeen sumu hälveni ja näimme hiekkarannan sekä hotellit. Koko lahti oli yhtä suurta hiekkarantaa. Lahti on hyvä paikka vain kun ei ole tuulta eikä maininkia. Hienot päivät ankkurissa ja kumiveneellä suoraan uimarannalle ja uimaan ja kylään.

Mainingin saimme huomata viimeisenä yönä kun lahden suulla näkyin maininkia joka tuli myös lahteen. Yöllä ei paljon nukuttu kun vene keinui puolelta toiselle aika tavalla.

Aamulla lähdimme nousuveden aikaan seuraavaan paikkaan.

Islas Berengas, saariryhmä noin 20 mailin päässä.

Saavuimme sinne iltapäivän puolella. Saaren vieressä on aika syvää ja yritimme löytää sopivaa kohtaa ankkurille kun paikallisesta yhteyslaivasta, joka oli yhdessä poijuista, joita on ankkuripaikalla, osoitti meille poijun, johon voimme kiinnittyä.

Vene kiinni, lounas, kumivene valmiiksi ja tutkimaan luolia ja onkaloita ja uimarannalle.

Kristallinkirkas vesi ja veden lämpö 22. Vein Idan ja Katan rappusille, josta kävellen rannalle. Rannalle ei voi mennä veneellä koska ranta on kapea. Kumiveneet jätetään poijuihin noin 100 metrin päähän rannasta. Laskeutuminen veteen ja uinti rannalle.

Kapusimme myös ylös saarella ja sieltä oli huikeat näkymät mantereelle ja viereisille saarille. Kun lähdimme, oli uitava kumiveneelle ja noustava vedestä kumiveneeseen.

Onneksi kunto on melkein kohdallaan ja sain väännettyä itseni kumiveneen pohjalle.

Hengitin muutaman kerran syvään, käynnistin moottorin ja hain Idan ja Katan rappusilta kyytiin. Veneelle ja illallisen valmistelu. Söimme veneessä ulkona kalliosaaren vieressä hämärtyvässä illassa. Saaren valot alkoivat loistaa illan pimentyessä.

Puolen yön jälkeen jotenkin maininki pääsi kiertymään saaren taakse ja alkoi taas kunnon keinutus. Tuuli tuli eri suunnasta kuin maininki ja vene oli poikittain maininkiin nähden. Aamulla klo 7 irti ja aika kovassa sivutuulessa purjehdimme pelkällä genualla 6 mailin päässä olevaan Penichen kaupunkiin. Kiinnityimme laituriin vähän yli 8.

Poliisille ilmoittautuminen sekä satamakonttoriin ilmoittautuminen. Samat asiat kahteen kertaan.

Peniche

Kalastajakaupunki, jossa myös venesatama jossa yksi ulkolaita varattu vierasveneille.

Laituriin mahtuu 6-7 venettä koska kylkikiinnitys.

Satama-alueella on nopeusrajoitus 3 solmua, mutta se taitaa koskea vain vierasveneitä. Kalastuslaivat ja veneet eivät siitä välittäneet. Eivätkä myös yhteysalukset, jotka kuljettavat ihmisiä Islas Berengas-saarelle monta kertaa päivässä.

Aallokkoa oli koko ajan ja vene pumppasi laituria vasten. Kalastajat lähtivät aamulla puoli neljä. Aluksia lähti 10-15 ja silloin olikin jo aika herätä. Viimeisenä yönä viereemme kylkeen ulkopuolelle tuli HR42. Tarkoitus oli lähteä vasta aamulla mutta naapurin tulo muutti suunnitelmat niin, että siirryimme jo illalla poijuun yöksi. Emme halunneen jäädä laiturin ja naapurin väliin heilumaan yöksi.

Aamulla oli kova sumu, joten odotimme puoli kymmeneen ennen kuin lähdimme ajamaan koneella kohti CasCaisia, noin 45 mailin päähän.

Sumua kesti iltapäivä kahteen saakka ja vasta sitten näimme rannikon. Koko matkan oli sakea sumu, joka teki matkan rasittavaksi. Tutkan tuijottamista mutta sitäkin tarkemmin piti katsoa koko ajan keulan eteen kalastajien poijuja ja merkkejä. Vierestä voi mennä mutta päin ei pidä ajaa. Olimme vain 1,5 mailin päässä rannasta mutta kuitenkin 50 metrin rajan tuntumassa. Rantaa emme nähneet koko matkan aikana. Muita veneitä näimme tutkassa ja plotteri näytti lähettävät AISit.

Tulimme CasCaisin ankkuripaikalle viiden aikaa iltapäivällä. CasCaisissa on myös hieno satama, jossa saa maksaa hienon hinnan yöpymisestä. Jäimme ankkuripaikalle ainakin toistaiseksi. Ei tuulta, ei maininkia. Ankkuripaikalla oli reilusti yli 50 venettä ja ajoimme keskelle ja löysimmekin sopivan kohdan kahden ruotsalaisen HR43:n vierestä. Pari kertaa otettiin uusiksi mutta sitten oli hyvä kohta ja ankkuri piti.

Toisesta ruotsalaisesta veneestä tulivat äiti ja tyttäret uiden moikkamaan vielä alkuillan aikana.

Söimme illallisen veneessä ja vietimme illan ulkona istuskellen lämpimässä säässä.

Aamulla sakea sumu täytti koko lahden. Laitoimme kumiveneen kuitenkin valmiiksi ja lähdimme kierrokselle ankkuripaikalle. Kävimme moikkaamassa tutut englantilaiset ja sen jälkeen kierros marinassa. Paljon oli vapaita paikkoja. Kävimme myös katsomassa mihin voisimme jättää kumiveneen illalla kun mennään kaupungille.

Sumu hälveni noin klo 14 ja söimme myöhäisen lounaan veneellä. CU@SEA on marinassa noin 5 mailin päässä ja he tulivat illalla junalla CasCaisiin. Kävimme heidän kanssa kevyellä iltapalalla (olutta ja ranskalaisia) ja palasimme laiturille, johon jätimme kumiveneen. Laituri on kiinteä ja tiesimme, että on laskuvesi mutta kun veneen lukkovaijeri on liian lyhyt, niin siellähän vene odotti meitä nokka pystyssä.

Laskettiin vene veteen ja ajettiin omalle veneelle. Iltatoimet ja nukkumaan.

Maanantaiaamu. Veneitä on paljon vähemmän kuin eilen. Portugalilaiset veneet ovat lähteneet eilen pois. Taitaa maanantai olla työpäivä?

Tänään viileämpi ilma. Tarkoitus lähteä kaupungille, etsiä wifi-paikka ja käydä läpi postit sun muuta.

Nyt vain ollaan. Ainakin jonkin aikaa. Seuraavaksi alkaa valmistautuminen Madeiralle lähtöön. Mutta sitä ennen ainakin muutamaksi päiväksi Lissaboniin.

Kun olimme lähdössä rantaan, tulivat viereisen ruotsalaisveneen, Meribellan tytöt kysymään Idaa leikkimään ja uimaan heidän veneelleen. Ida halusi enemmin leikkimään tyttöjen kanssa ja hyppäsi heidän kumiveneeseen ja he menivät veneelle ja me suunnistimme kohti jollalaituria ja wifi-baaria. Kumpikin löytyi.

Kalastajan merkki, tässä jopa liput ja keppi, välillä pelkkä styroxin pala.
Näitä on sikin sokin koko Portugalin rannikko täynnä, eikä ole tutkaheijastinta.