Lissabon – Kanaria, 635 mailia, 4 vrk ja 9 tuntia.

Lähdimme Lissabonista aamulla myötävirran auttamana kohti kanariaa. Kun pääsimme rannikon tuntumasta, nousi tuuli ja myös aallokko. Tuuli oli myötäistä ja aallokko tuli myös suoraan takaa. Aallokko oli noin 5 metristä koko päivän ja ensimmäisenä yönä se hieman mataloitui. Otimme merellä ennen yötä grib-filet sateliittipuhelimella, tarkoituksena katsoa, että mikäli tuuli ja aallokko jatkuvat samanlaisena, suuntaamme kohti Marokon rannikkoa ja kuljemme siellä rannikon tuntumassa. Otimme jo suunnan kohti Marokkoa.

Grib-filet näyttivät kuitenkin tasaista myötätuulta ja 2-3 metrin aallokkoa, joten otimme suoran suunnan kohti Lanzarotea. Tätä suuntaa pidimme koko matkan.

Tuuli oli tasaista noin 10 metriä koko matkan ja tulimme virsikirjalla koko matkan.

Kerran, toisena päivänä piti vaihtaa puomien puolta. Siinä oli kaikki purjeiden säädöt koko matkan aikana.

Vaikka oli purje kummallakin puolella, teki myötäaallokko ikävää keinutusta puolelta toiselle. Sekä vaikeutti nukkumista ja ruuan tekoa.

Käytimme koko matkan tuuliperäsintä ja se ohjasi hienosti aina kanarialle saakka. Sähköä säästyi paljon kun ei tarvinnut käyttää autopilottia.

Myötätuuli ja pilvinen sää sekä suunta etelää kohti teki sen, että tuuligeneraattori ei pyörinyt tehden sähköä ja purjeet olivat auringon edessä, joten jouduimme käyttämään konetta pari tuntia yhtenä päivänä. Muita laitteita ei ollut päällä kuin jääkaappi ja yöllä kulkuvalot. Mittarit ja plotterin sammutimme ja parin tunnin välein tarkistimme Ipadista, että suunta on oikea.

Ipadissa on gps ja Navionicsin kartat ja se on ollut suuri apu matkan aikana.

Kalastimme mutta kalat veivät kaikki vehkeet. Nyt on ostettu uudet ja pitäisi kestää, 1,7 millistä siimaa.

Matkan aikana ongelmaksi muodostui nukkuminen. Vene heilui niin paljon puolelta toiselle, että kunnon unta ei saanut. Ida 5v, nukkui 11 tunnin yöunet ja oli pirteä kuin peipponen koko päivän. Hän halusi leikkiä ja piirtää ja värittää ja tehdä kaikkea meidän kanssamme päivän aikana.

Kolmannen päivän jälkeen pääsi rytmiin, jossa torkkuu silloin tällöin 20-30 minuuttia pitkin vuorokautta ja sitten jaksoi valvoa ja leikkiä kunnolla Idan kanssa.

Neljäntenä päivänä iltapäivällä tuuli loppui ja vauhti putosi niin paljon, että olisimme olleet perillä puolen yön aikaan. Halusimme kuitenkin tulla perillä valoisaan aikaan ja käytimme konetta apuna, jotta olemme ennen pimeää perillä. Tarkoittaa ennen kahdeksaa illalla. Viimeiset viisi tuntia tulimme koneavusteisesti ja olimme perillä klo 6 illalla.

Olimme sopineet ruotsalaisten kanssa, että jäämme Lanzaroten pohjoispuolella olevan Isla Graciosan luo ankkuriin. Kuulemma hieno paikka ja sinne myös muut ruotsalaiset lapsiperheveneet ovat suunnanneet ja lisää on tulossa.

Pilot book kertoo, että jos haluaa ankkuroitua Isla Graciosalle, pitää siihen olla kirjallinen lupa joka pitää anoa vähintää 10 päivää aikaisemmin.

Meiltä ei kukaan tullut kyselemään lupia ja ruotsalaisten luona partiovene oli vain käynyt sanomassa, että olkaa kiltisti.

Paikka oli upea. Turkoosi lämmin vesi, näkyvyys pohjaan 10 metriä, hieno hiekkaranta, tulivuori heti vieressä ja toisella puolella korkea Lanzaroten pohjoiskärki.

Ruotsalaiset, Meribelle, HR43, oli tullut edellisenä yönä perille ja kävimme moikkaamassa ennen kuin ankkuroimme. Kerkesimme saada ankkurin, uinnin veneen perästä ja sitten tuli pimeä. Iltaruoka ilman keinumista pöydän ääressä. Ja muutama viinilasillinen. Matkan aikana tuli pidettyä tauko alkoholia sisältävistä tuotteista.

Mahtavaa nukkua sängyssä ilman heilumista puolelta toiselle. Nukuimme pitkään ja sitten aamu-uinti, aamupala ja kumivene veteen.

Saarella on pieni kylä noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Siellä on ruokakaupat ja muutama ravintola sekä venesatama. Satama on aina suht täysi, joten sieltä olisi hyvä varata paikka jos haluaisi mennä. Meillä ei kuitenkaan ollut syytä.

Paikalla oli paljon ruotsalaisia lapsiveneitä ja ruotsalaisia veneitä yhteensä 9. Kaikkiaan ankkuripaikalla oli 39 venettä. Olimme ainoat suomalaiset.

Päivät menivät uiden, snorklaten, rannalla muiden veneilijöiden kanssa jutellen.

Viimeisenä päivänä kiipesimme tulivuoren huipulle ja ihailimme maisemia.

Muut veneet olivat aika paljon isompia kuin meidän veneemme. Heillä on vesikoneet ja generaattorit, joten ei ole tarvettä mennä marinaan. Toisilla on tarkoitus olla ankkuripaikassa kuukausi tai kaksi.

Kaksi syytä mennä marinaan on veden loppuminen sekä sähkön loppuminen.

Välillä on hyvä ladata akut tappiinsa maasähköllä.

Tulimme saarelle keskiviikkona illalla ja lähdimme maanantaina aamulla koska vesitankin mittari lähestyi punaista sekä on aika siirtyä eteenpäin. Paljon on vielä saarilla nähtävää ja koettavaa.

Lähdimme Lissabonista lauantaina, jolloin tankkasimme vedet. 9 päivän päästä Puerto Calerossa tyhjensimme loput, noin 50 litraa ennen uuden veden tankkaamista.

Vettä riitti yhdeksäksi päiväksi tiskaamiseen, ruuanlaittoon ja juomiseen sekä pariin nopeaan suihkuun. Tosin merellä ja ankkurissa emme käytä sähköpumppua vaan jalkapumppua.

Nyt Puerto Calero, ehkä paras Marina tähän mennessä. Kaikki palvelut ovat 100 metrin sisällä. Siistit suihkut, parikymmentä ravintolaa joista valita heti laiturin ulkopuolella. Autovuokraamo, venetelakka (spinnupuomi vääntyi kun tulimme Lissabonista alaspäin ja se pitää saada oikaistua.) Supermarket, wifi, polttoaine.

Täällä olemme muutaman päivän tai viikon tai jotain. Saas nähdä. Ei ole kiire.

Ainut miinus, että täällä on aika kuuma. Vene on vaikea saada viilennettyä illalla kun ei ole ilmastointia.

Kuvia Isla Garciosalta, Lanzaroten pohjoispuolelta.

Puerto Calero, Lanzarote